Estevalmennus

Pitkästä aikaa kirjoittelua bloginkin puolelle! Intti on takana ja pimeä sekä kylmä talvi vähitellen selätetty ja kevätkin vissiin alkanut (vaikka tänään tulikin räntää). Hepan kanssa ollaan otettu edistysaskelia sekä koulu- että estepuolella.

Ristiko-ristikko linja, n. 16m

Tallikaveri Milla kyseli meitä Mikael Wahlmannin estevalmennukseen ja mähän kiljuin viikkoa ennen ihan riemusta. Kuitenkin valmennusta edeltävänä iltana alko pelottaa aivan sikana. Eetu on todella possu vieraissa paikoissa ja päässä vilisi kauhuskenaariot. Kerkesin meidän kuvaajalle Saralle avautua että Eetu kiikuttaa varmasti mua ekat 30min ku märkää rättiä ja näyttää kaikki hienot temppunsa siellä..

Valmennuspäivän aamu oli kauheeta säätämistä. Eetu oli aivan perseestä, käytävällä ollessa yritti hyppiä pystyyn ja kipinät vaan lensi kun kaveri vähän riehu. Stressitaso nousi ja olin jo niin lähellä luovuttaa ja soittaa et ei tullakkaan.. Onneks oli tukiporukkaa ja heppa iskettiin koppiin (meni alle viis minuuttia! Jee!) ja lähettiin ajelemaan.

Heppa saatiin ulos kopista ja olin varma et show alkaa. No, arvata saattaa et niin ei käynytkään.. Ruunan rupsukka otti aika lungisti koko homman kun ponikaveri Wari oli vieressä! Koko eilisin illan manailut oli ihan turhaa. 

Okseri-okseri sarja

Maneesissakaan se ei kyttäilyt mitään. Mulla on vahva epäilys, että se rento ja asiantunteva fiilis mikä sielä vallitsi oli yksi syy miksi myös Eetu käyttäyty. Kaikki tiesi mitä oli tekemässä. Kukaan ei sählännyt tai huutanut tai vastaavaa. Alkuverkat meni oikein mukavasti ja tykkäsin, että heti alkuun verkatessa tehtiin jo paljon, eli alkuun ravipuomit pitkällä sivulla, niiden jälkeen pääty-ympyrä, jossa kavalletti, pitkä sivu laukkaa ja taas pääty-ympyrä ja kavalletti.

Alkuverkan jälkeen mä en muistakkaan melkeen mitään kun unohdin lähestulkoon hengittää siel ja keskityin vaan että pysyn kyydissä ja meen oikeelle esteelle.. Alkuun mentiin ristikko-ristikko linjaa, tais Miksu sanoa että n. 16 metrinen väli. Alkuun viidellä askeleella toooosi rennossti että saatiin vielä hyviä verkkahyppyjä. Vähitellen niitä nostettiin ja alettiin menemään neljällä askeleella. Hassua aatella et Milla sai Warilla (ehkä 146cm poni) helpommin ne neljä askelta kuin minä ja Eetu. Eetu on kuitenkin kohtalaisen iso (säkä sen n. 170cm) ja iso laukkahan sillä on. Raukka vaan ootti mua niin nätisti ettei aina päästy siihen neljään..

Okseri-okseri sarja, vaihtelevasti 2 tai 3 askelta :D

Lopuksi sitten mentiinkin lyhyitä radan pätkiä, joita sitten vähitellen pidennettiin. Oli kiva päästä hyppäämään kunnolla ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä sain semmosen fiiliksen, että kässärin voi ottaa pois päältä ja antaa mennä reippaammin. Ei tarvinut pelätä sitä vauhtia (ts. perustempoa tolla..) ja vaikka vähän ite mokaiskin niin esteiden välissä on aikaa korjata ja Eetu aika kivasti pelastaa tarpeen tullen! Eli ehdottomasti itsetuntoa lisäsi tämä valmennus.

Okseri-okseri sarjan toinen este, huomatkaan kuinka kuskii jännittäää!

Lopuksi mentiinkin ihan kohtalaisen pitkä rata ja voi veljet, me päästiin se ilman pudotuksia ja kieltoja! Näytin varmaan tyhmältä kun hymyilin vaan ja olin ihan täpinöissäni tosta elukasta! Vielä pitäis uskaltaa myötää ja mennä enemmän mukaan hyppyyn, mutta se tulee sit ajan kanssa. Eetu on niin monet kerrat kiikuttanu esteillä just vaan sen takia että mä oon liian mukana hypyssä ja en tarpeeksi pystyssä heti esteen jälkeen. Mutta tässäkin päästiin jo hieman eteenpäin ja loppuradasta taisin jo joillakin esteillä myötää enemmän ja perskele, eihän se mihinkään kadonnut!

Kuvista iiiiso kiitos Saralle!

Muutama kuva vaan!

Pitkästä aikaa muutama kuva rikkomaan hiljaiseloa. Pari viikkoa sitten otettiin vähän kuvia ja sainkin Eetun aika kivan pyöreäksi ja kuuliaiseksi just loppuverkkaan (yllätyskö..?), joten kunnon ratsastuskuvat jäävät uupumaan, ens kerralla sitten! Aika kevyesti ja tunnustellen mentiin kun otus oli toisen etukengän pudottanut (yllätyskö..?). Mut eipä siin, hyvält tuntu ja muka fiilis jäi.

Upeet kuvat ovat Janna-Mari Pehkosen käsialaa!

Haaste

Sain haasteen ratsastuskouluaikaiselta kaverilta Neealta, kiitoskiitos :)

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

Kysymykset Neealta meitsille:

1. Hevonen vai poni?

- Hevonen. Oman pituuden puolesta ponit on (harmi) mennyttä aikaa. Hevoset kuitenkin myös siksi, että niillä usein pääsee kehittymään pidemmälle ja harjoittelemaan vaikeampia juttuja - poikkeuksia toki löytyy superponeista ;)

2. Koulu- vai estesatula?
- Koulusatula. Istun helposti itse etukenossa, joten koen helpommaksi istua koulusatulassa suorempana. Muutenkin alusta asti istunut koulusatuloissa, joten on niihin osittain myös vähän niinkuin juurtunut jo. Lisäksi Eetulla ja Hoffella (entinen vuokraponi) on/oli tosi hyvät koulusatulat istua!

3. Kuinka usein ratsastat tai vaihtoehtoisesti ajat viikossa?

- Vaihtelee tosi paljon Eetun omistajan tarpeesta liikutusavulle. Tällä viikolla menen ti, ke, to ja su, mahdollisesti kiipeän myös perjantaina pikaisesti kyytiin ;). Mutta vähintään kaksi kertaa viikossa.

4. Ravit vai ratsastus?

- Molemmat. Omaksi lajiksi ehkä kuitenkin on tullut ratsastus, mutta onneksi pohjanmaan tuttujen ansiosta pääsee nauttimaan myös raveista. Oma ravituntemus tosin rajoittuu kärryjen kyydissä istumiseen ja pariin ohjauskertaan lenkillä ja montea on tullut "ratsastettua" entisillä ravureilla virkistyksen mielessä. 

5. Kumpi on parempi, ylläpito vaiko oma hevonen?

- Paha sanoa, kun ei kummastakaan ole kokemusta. Tavallaan olen kuitenkin saanut Eetua pitää kuin omana ja siinä tietysti tosi iso vastuu ja vieläpä toisen hevosesta. Mielestäni kaikki vaihtehdot (hoito, vuokra, ylläpito ja omistaminen) hyviä ja vastuullisia hommia. Oman hevosen haluaisin joskus, mutta tällä hetkellä olen todella tyytyväinen Eetuun, vaikkei se oma olekkaan (

Eetua tosin tarjottiin puoliylläpitoon, tosin en sitä voi puoliylläpitoon ottaa mahdollisen intin takia... :( )

6. Mitä kaikkea erikoisempaa olet kokeillut (vikellys, hiihtoratsastus..) hevosen kanssa?

- Hmm. En nyt mitään ihmeellisempiä oikeestaan. Perus uitot, ilman satulaa maastoilut ja hankilaukat tosin koettu.

7. Pahinta, mitä sinulle on käynyt hevosten kanssa?

- Oon aika hyvin onnistunu välttää kaikki pahat onnettomuudet, tosin lievä aivotärähdys on varmaan se pahin mitä on käynyt.

8. Ja pahinta, mitä hevoselle on käynyt sinun nähden?

- Tallilla vähän aikaa sitten jalasta meni kai jännepoikki, en tosin nähnyt tapahtumaa, mutta eipä tähän oikeen muuta olis listattavaksi.

9. Koostuuko ystäväpiirisi enemmän hevosihmisistä?

- Paljonhan niitä hevosihmisiä löytyy ja eripuolilta Suomea :) Tosin on niitä muitakin ja suurin osa taitaa kuitenkin olla koulusta tuttuja.

10. Kuinka kauan olet tarkalleen harrastanut hevosia?

- Aloitin 2003-2004 välillä ratsastuksen? Eli muutama vuosi takana ja toivottavasti paljon edessä vielä!

11. Kuolaimille kyllä vai ei?

- Kyllä. Toki haluaisin Eetulle kokeilla kuolaimettomia, mutta rehellisesti sanottuna kaikille se tuskin sopii ja vähän epäilen tavallaan Eetunkin sopivuutta. Tosin mistäs sitä tietää, ennen kuin kokeilee :)!

Mä oon tosi huono haastamaan, joten ne jotka sattuivat tämän lukemaan, niin tylsyyteenne voitte kyllä haasteen tehdä ;) Tässä teille kysymyksiä:

1. Minkä tyyppinen hevonen/poni sopii sinulle parhaiten? Miksi?

2. Parhain kouluratsastusharjoitus?

3. Parhain esteratsastusharjoitus?

4. Parasta mitä hevosen kanssa voi tehdä?

5. Tilanne, jonka johdosta olet mahdollisesti alkanut pelkäämään jotain asiaa hevosten kanssa?

6. Omituisimmat sattumukset?

7. Paras (kilpailu)suoritus? Mikä siihen johti?

8. Pintelit vai suojat?

9. Haastavin hevonen jolla olet ratsastanut?

10. Jos saisit mahdollisuuden kokeilla mitä tahansa lajia hevosen kanssa, mitä kokeilisit? (Esim. kenttäratsastus, western, vikellys, laukat...)

11. Mihin haluaisit lähteä ratsastamaan? Valvovan silmän alle esimerkiksi Saksaan vai johinkin lämpimään laukkaamaan rannoille? Vuoristoon vaeltamaan?

Kun koulutuuppari hyppää vol 2..

Poikaystävä latas videon, joten anteeksi noi videon tekstit yms :D

Hypättiin tänään vähäsen, heppa oli vähän väsy ja itse ratsastin alkuun käsijarru päällä, joten pari kieltoa tuli myös.

Hirvitti tuo sarja, kun tultiin siihen vähän vaihtelevalla menestyksellä. Heppa hoiti hyvin ja loppuun tuli jopa mahdollisuus ratsastaa esteen jälkeen, kun alkuun rallitettiin täysiä eteenpäin. Paljon on parannettavaa, mutta ihan jees, ottaen huomioon että ennen tätä olen Eetulla hypännyt kolmesti!

Kokoamisia

Eetulla kävi vuoden vaihteessa hieroja ja oli positiivista kuulla, että Eetvartti ei ole pahasti jumissa oikein mistään (jes, ennen on ollut selkä&lapa ne ongelma kohdat).

Tehtiin eilen (4.1.) Sarrin ohjauksessa kokoamisia ja samalla nostettiin sen selkää ylös ja pyöreämmäksi - eli vatsalihakset töihin. Sarri kipitti meidän vieressä huutamassa ohjeita ja tökkimässä Eetua satulavuön taakse.

Eipä tässä oikein mitään ihmeellistä, mutta muutaman tökkimisen jälkeen Eetu keveni hirveän paljon edestä, kasvoi varmaan 15cm sekä polki takajaloilla oikeasti alle aktiivisesti. Sain itse nyt ensimmäistä kertaa sen tunteen, millainen hevosen kuuluisi oikeasti olla ratsastaessa.

Loppuun saatiin hyviä pätkiä ravia ja laukkaa, sekä vähän passagen/piffin tapaista. Loppuraveissa olin ihan ällikällä lyöty, sillä olisi ollut helpompi istua siinä ravissa kuin keventää. Eetu tepasteli lppukäyntienkin ajan selkä ylhäällä sekä pää alhaalla oikein kunnolla venyttäen lihaksia. Ruunan rupsukka sai hyvät loppuverkat, kun käytiin ihan radalla asti kävelemässä.

Jalkavammaset syksyllä

vuoden viimeiset treenit

Kirjoittelen nyt sitten autuaasti myöhässä siitä, mitä teimme ennen kuin 2013 vuosi loppui.

Sarri, eli Eetun omistaja kävi rääkkäämässä meitä. Sain valita halusinko puomeja vai kokoamisia. Valitsin puomit, mutta jälkeenpäin pakko sanoa että se kokoaminen olisi ollut helpompaa...

Aluksi tehtiin peruspuomiharjoituksia, eli kolme puomia, jotka tultiin suoralla uralla. Tarkoituksena saada Eetu-setä nostelemaan jalkojaan ja vähän jopa vetristymään. Molempiin suuntiin tultiin muutaman kerran, jonka jälkeen nostettiin puomit kavaleteiksi ja tultiin taas uudestaan. Pari kertaa taisivat puomit rytistä alas, kun Eetu ei vaan jaksanut kiinnostua.. Muuten tehtiin paljon kaarevia uria ja käännettiin pelkällä pohkeella ja ulko-ohjan tuella, jotta viimeinen tehtävä onnistuisi.

Suhteellisen haastava tehtävä

Seuraavaksi oli kolmen puomin tehtävä, jossa ensin kuitenkin haettiin kahdella puomilla laukan askeleen tasaisuutta ja samaa tempoa ja pituutta. Laskin montako laukka-askelta sain molemmilla puolilla kenttää ennen seuraavaa puomia. Eetu malttoi oikein kivasti, vaikka toiseen suuntaan olikin välillä hauska vähän nostaa kierroksia ja pistää vanha kunnon dieselkone isommille kierroksille - voimasavut vain uupuivat.

Viimeisenä oli tuo kuvan tehtävä, jossa tehtiin kahdeksikkoa ja mentiin puomien yli. Tavoitteena oli kääntää kunnolla ja pitää silti hevonen aktiivisena sekä tietysti päästä seuraavalle puomille ilman rymyämistä. Aloiteltiin ravissa, jossa homma toimi ihan mukavasti. Laukasssa sai pidättää aika paljon ja oikeasti keskittyä. Laukanvaihdot ei oikein menneet sujuvasti, joten aina laukkaa vaihdettaessa ravin kautta uusi nosto ja homma jatkui.

Sivupuomit nostettiin vielä lopuksi kavaleteiksi ja homma tehtiin vielä muutamaan otteeseen. Eetu kävi jo aika kuumana ja omat kädet, pohkeet ja vatsalihakset olivat aivan maitohapoilla (kyllä, se on hyvin vahva ja epäherkkä hevonen). Meni ihan hyvin ja sitä ihanaa tunnetta, kun sait antaa pidempää ohjaa ja ravata ympäri kenttää. Olin itse ihan hiestä märkä, hevonen oli vähän vain hionnut satulan alta ja päästä (?!? JES, siellä on aivotoimintaa!).

--

Seuraavana päivänä halusin tehdä vähän samantyyppisiä asioita, mutta aavistuksen verran helpommin. Toisen pitkänsivun keskellä oli puomi, ja yhdistin sen ylittämiseen erilaisia kiemurauria, eri tempoisia askellajeja sekä ihan vain sitä, että itse tuon hevosen sopivaan kohtaan.

Eetulle homma oli vähän turhan helppoa ja se keräsi varsinkin laukassa ylimääräisiä kierroksia. Päätin tehdä paljon laukkatyöskentelyä ja keskittyä hevoselle vaikeeseen asiaan - eli keskittymiseen. Eetu ennakoi todella paljon ja tarjoaa kaikki mahdolliset temput, joten sen kanssa pitää tehdä paljon erilaisia juttuja. Tein lävistäjiä paljon laukassa. Aloitin sillä että ratsastan vain lävistäjän vähän kootummassa laukassa ja jatkan uuteen suuntaan vastalaukassa. Tehtävä ei sinällään ollut helppo, varsinkaan lävistäjällä, sillä Eetu on hyvin rutinoitunut vaihtamaan laukkaa lävistäjällä. Lisäksi tein myös vaihtoja, joissa sain itse keskittyä istumiseen.

Eetu tietysti nosti vähän kierroksia ja tuli todella lyhyeksi, joten ajattelin vähän kääntää sitä laukassa ja tehtiin jopa piruettien alkeita, josta sitten ulos - laukanvaihto - toiseen suuntaan piruetin alkeita. Itsehän en koskaan piruettia ole tehnyt (eikä tietääkseni Eetukaan) joten kovin varovaisesti ja runsailla taputuksilla kiittäen mentiin.

--

Kamalan pitkä teksti, mutta koittakaa kestää. Kevennykseksi menoa meidän alkuajoilta:

kameli ja ...?

Selkä alhaalla epämääräistä rytkyttämistä eteenpäin

Törppö on onneksi oppinut jo nojaamaan taakse..

Tähän on pakko sanoa, että Eetu on niin kiltti kun on viitsinyt kärsivällisesti opettaa kuskille ratsastusta. Luottoratsu <3

Kanki-Eetu

Tylsä(?) kuvapostaus, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Hevosella oli vähän virtaa ja Jenni oli onneksi samaan aikaan kiljumassa toivottamalle vinkkejä istumiseen ja antamassa esimerkkejä miten saada musta uljas kuuntelemaan. Ihan ok heppa, huomenna sitten kunnon reeni hevoselle kerran tänään hikoili vain kuski...
EDIT: huomasin etten tätä näköjään ole muistanut edes julkaista, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... (tollo..)

Alun ravailuja ja hevosen keskittyminen jossain ihan muussa

Ekoja laukkoja, Eetu päätti et nyt muuten otetaan ilo irti...

"VITUN PASKA SAATANA, KÄYTTÄYDY!"
Kuski keskittyi myös istunnan lisäksi huutamaan kyydissä

Laukka-episodin jälkeen on hyvä istua miten sattuu (orava paskalla?)

Osaa se olla hienokin <3
ja kuski ei pidä ohjia kädessä

Kuski harjottelee istumista, Eetu silmien pyöritystä

Vähän rentoutta vielä omaan istuntaan, niin alkaa sitten heppakin toimimaan :)

Sotaratsu lepsuna