Kanki-Eetu

Tylsä(?) kuvapostaus, sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Hevosella oli vähän virtaa ja Jenni oli onneksi samaan aikaan kiljumassa toivottamalle vinkkejä istumiseen ja antamassa esimerkkejä miten saada musta uljas kuuntelemaan. Ihan ok heppa, huomenna sitten kunnon reeni hevoselle kerran tänään hikoili vain kuski...
EDIT: huomasin etten tätä näköjään ole muistanut edes julkaista, parempi myöhään kuin ei milloinkaan... (tollo..)

Alun ravailuja ja hevosen keskittyminen jossain ihan muussa

Ekoja laukkoja, Eetu päätti et nyt muuten otetaan ilo irti...

"VITUN PASKA SAATANA, KÄYTTÄYDY!"
Kuski keskittyi myös istunnan lisäksi huutamaan kyydissä

Laukka-episodin jälkeen on hyvä istua miten sattuu (orava paskalla?)

Osaa se olla hienokin <3
ja kuski ei pidä ohjia kädessä

Kuski harjottelee istumista, Eetu silmien pyöritystä

Vähän rentoutta vielä omaan istuntaan, niin alkaa sitten heppakin toimimaan :)

Sotaratsu lepsuna

Kun tuuppari hyppää estehevosella

Olen viimeksi loikkinut Eetulla esteitä elokuussa, joten oli ihan virkistävää heittää estekamat ruunan rupsukalle selkään ja lähteä kokeilemaan onneaan maneesille. Eetu on nyt kyllä hypännyt, toisin kuin allekirjoittanut. Meillä oli onneksi mukana Sanna ja Jekku, joilta homma sujuu vähän paremmin ja pientä vinkkiäkin sain tehtävien onnistumiseksi: kiitos Sanna!

Aloiteltiin ihan perus puomitehtävillä, joita tultiin ravissa ja laukassa. Eetu hoiti homman hyvin kotiin ja välillä saatiin hyvin äksöniä milloin Jekun pelleilystä ja milloin Eetun pelotellessa Jekkua.. Eetu vähän keräsi kierroksia Jekun pöllöilystä ja olin jo hetken ihan varma, että tästä ei hengissä selvitä.

Nosteltiin puomit pystyksi ja ristikoiksi ja alettiin vähitellen hyppäämään. Jännitystä lisäsi loimet sekä punaisen ristikon vieressä ollut jakkara. Näistäkin pelotuksista vähitellen selvittiin ja molemmat jätkät muistivat keskittyä esteiden hyppäämiseen.

Ristikot n. 40-50cm, musta epämääräinen oikealla kuvastaa maneesien risteyskohtaa
(eli Eetun mielestä jännää kohtaa..)

Aloitettiin tuolla ristikko-pysty linjalla, jota tultiin ensin ravissa. Eetu ihan letkeästi lompsi esteistä yli ja ei edes vaivaantunut laukkaamaan esteen jälkeen. Tultiin pari kertaa tätä ravissa ja sitten laukassa. Seuraavaksi otettiinkin noita kaarevia linjoja (ristikko-ristikko & pysty-ristikko) ovelta päin. Väli oli suhteellisen lyhyt ja omat lähestymiset eivät sitä parhainta priimaa olleet, mutta Eetu hoiti konkarin lailla kaiken minkä kuski sössi - onneksi.

Seuraavaksi Sanna kehittikin meille suhteellisen monimutkaisen pikkuradan ja pakko sanoa että olin ihan kujalla.

Ensin linja, tultiin seitsemällä askeleella (Sannan Jekku meni just ja just kuudella ja on hieman pienempi kuin Eetu - kuskia ehkä hirvitti?), jonka jälkeen punaiselle ristikolle. Mentiin hienosti ekalla kerralla ohi, Eetu ei halunnut kääntyä vaan laukkasi pitkän sivun ihan innoissaan. Uusi yritys, kakkoseste uusiksi ja hallitummin kolmoselle. Siitä pystylle, tuli suhteellisen iso hyppy kun aloin säätämään ja meni hieman lähelle. Heppa kontrolliin ja kohti vitosta ja tehtävän vaikeinta osaa. Vitos ja kutos esteiden väli oli vähän turhan nopeatempoinen tehtävä meille ja milloin sitä tultiin kolmella ja välillä neljäällä ellei viidelläkin askeleella. Ensimmäisellä kerralla taidettiin päästä mukavasti ihan esteen vasempaan reunaan sekä juureen neljällä askeleella.

Tämäkin alkoi sujua vähitellen ja saatiin ihan kivoja pätkiä. Loppuun tehtiin muutamia kaarevia linjoja, itse panostin tuohon vitosen ja kutosen väliin ja taidettiin saada pari ihan hyvääkin suoritusta. Korkeushan ei tässä päätä huimannut, mutta itse tehtävässä sain itse ainakin tehdä jo ihan mukavasti hommia. Kuuma tuli ja molemmille hyvä fiilis, joten eiköhän viimeistään tammikuun alkupuolella tule hypättyä uudestaan, toivottavasti silloin saisi jotain kuvia ja videoita tänne :)

Kesän hyppelöitä

Joulumaasto

Eetu on tämän joulun virallinen varaporo ;)

Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästä viimepäivien kuulumiset: ei mitään ihmeellistä, paitsi tämän päiväinen joulumaasto taittui ihanien tallikavereiden kanssa. Matkaan lähdettiin kahden hevosen ja kahden ponin voimilla.

Alkupätkästä Eetua vähän jännitti ja rentoutta ei ollut, mutta kun päästiin kulkemaan pienessä ryteikössä niin Eetu yllätti ja meni kaikesta läpi mitä eteen tuli: oksat ei haitannut ja mentiinpä myös kaatuneen puun latvaoksien läpi, kun muut kiersivät ojan ja pellon kautta.

Kaikinpuolin mukava ja hyvä, vaihtelua tuova maastoreissu. Tallikaverin Sports Trackerin mukaan matkaa tuli 10,6km ja se taittui tunnissa ja 50 minuutissa. Eetu oli kovin tyytyväinen ja jopa vähän hionnut satulan alta, vaikka matkaan kuului 4 lyhyttä ravipätkää ja loput käynnissä.

Reitin kulku, punainen viiva menosuunta, t-risteyksessä lähdettiin kiertämään lenkkiä vasempaan.

Hepasta "taukoilua"

Olen nyt saanut pidettyä "hermoloman" Eetusta, jota oon nyt viimesen 1,5kk ratsastanut lähes päivittäin, muutamia tallivapaita päiviä lukuun ottamatta. Töissä on paljon tekemistä näin joulun aikaan ja työvuoroja on ollut ihan kiitettävästi.

Tänään kävin ruokkimassa Edgarin ja siivoomassa karsinan. En uskaltanut ratsastaa, koska Eetu on ollut nyt vapaalla keskiviikosta asti, viimeksi tiistaina tein kunnon reenin. Kenttä on ollut niin huonossa kunnossa, että siinä on voinut vaan kävellä. Eetu vähän kerää virtaa ja kenttä ei ole ihan priimassa kunnossa (ei voi ravata/laukata kunnolla) ja tiedän ettei tuo sota-alus malta pysyä mummovauhdissa.

Noh, kävin myös ostamassa pari huopaa. Kouluhuopia meillä on ihan kiitettävästi, mutta estehuopien tilanne on vähän niin ja näin. Noh, hain Jokelan Lemmikkitarvikkeet Oy:stä pari ihanaa huopaa (oisin voinu hamstrata lisääkin..) jotta päästään tarvittaessa edustamaan valkoissa ja miksei vaikka kisoissakin joskus?

Ostin mustan Glen Gordonin huovan, ajatellen kisoja. Mukavan yksinkertainen mutta silti tosi kiva eikä mikään kaikista tylsin ja tavallisin. Turkoosi on ihana värin, bongasin onneksi oranssin version vasta kun poistuttiin liikkeestä, se olisi varmaan myöskin lähtenyt mukaan.. Tämä kustansi 49e.

En tiedä saako tuosta kuvasta selvää, muttä tässä huovassa on sellanen kiva, samettisen tuntuinen pinta.

Lami-Cellin huopa löytyi kanssa, hetken aikaa hypistelin tätä ja totesin että haluan tämänkin.. Tätä ajattelin ihan treenikäyttöön. Maksoin 49e tästäkin.

Muutama päivä sitten ostin myös yllä olevan yleishuovan kisakäyttöön. Oikein napakka ja jykevä huopa. 51e taisin tästä maksaa ja hain keravalta Zarppu Products liikkeestä. Olisin sieltäkin halunnut vaikka ja mitä...

C-merkin kouluohjelma

Viimekerrasta parannettiin - edellisellä kerralla päästiin puoleen väliin ohjelmaa, tälläkertaa koko ohjelma läpi ja prosentein 50,5% (paperissa tosin lukee 55,5% mutta pisteet 91/180...). Vikoina oltiin, mutta ens kerralla lähetään kyllä parantamaan ja hakemaan jo kunnon tuloksia. Meillä oli myös superhienot sykeröt viimekertaan nähden, meidän tallin guru Sanna väsäsi ne, kiitos!

Heppa pysyi nahoissaan aika hyvin siihen asti, kun päästiin verkkamaneesin ovelle. Oltiin siinä jonkun toisen hevosen kanssa odottelemassa, että tilaa vapautuisi. Eräs toinen hevonen sitten poistui maneesista ja Eetu meni ihan sekaisin - hyppi pystyyn, pyrki lähtemään sen toisen hevosen perään ja steppaili vaan. Luuli varmaan jääneensä yksin, vaikka toinen hevonen edelleen odotteli meidän kanssa verkkaan pääsyä.

Verkassa oli aikamoinen ruuhka, joten jouduin venailla pidempään sinne pääsyä. Lähdettiin viimeisenä - kuten viimekerrallakin. Viimeksi sain verkattua Eetua tosi paljon pidempään, nyt oli vain 8 ratsukkoa aikaa.

Eetu oli tosi virkeä ja aika täpinöissään. Sarri onneksi ohjeisti ja tehtiin suunnitelma miten rata ratsastetaan ilman viimekerran epäonnistumisia. Lähdettiin hakemaan vain hyvin hidasta ravia ja laukkaa. Ei annettua mahdollisuuksia mihinkään luistamisiin tai kiihdyttelyihin. Tehtiin myös pari laukka-pysähdys-laukka harjoitetta, jotta Eetu tajuaisi että laukassa ei pääsy rynnimään ja että pysöhdys siinä voi tulla koska tahansa.

Radalle lähdin suht hyvillä mielin. Eetu vähän jännitti tuomaripäätyä, mutta edellisestä poiketen jätti katsomon tuijottelun vähemmälle.

Keskihalkaisijalla Eetu kulki alkuun suorana, jouduin vähän sitä korjaamaan kun se meinasi lähteä enemmän vasemmalle - korjasin sitten liikaa ja mentiinkin askel tai kaksi pohkeen väistöä. Numeroksi 5, kommentit: "Huojuu linjalla, ei säily suorana, jännittynyt". Jännittynyt tuli siitä, kun se kovasti mulkoili seisovaa tuomaria koko matkan kohti I:tä.

Seuraavaksi suunnattiin oikealle ja kohti lävistäjää sekä askeleen pidennystä. Eetu vähän jopa malttoi ja tehtiin suhteellisen ok suoritus. 5,5 pistettä, jouduin ensin vähän pamauttamaan sitä pohkeella ja loppuun ottamaan kiinni.

Toinen lävistäjä heti perään, keskellä neljä käyntiaskelta. 4,5.

Laukannosto c:ssä - 6. Kommenteiksi pyöreyttä
2 pääty-ympyrää, seurataan uraa. 6p

R harjoitusravia ja Täyskaarto BXR - pehmeyttä käteen, anna edetä
- tähän on pakko sanoa, että jos olisin yhtään enempää saumaa tolle elikolle antanut, niin tuskin oltais saatu täyskaartoa tai sen jälkeen päästä jatkamaan ravissa..

M keskikäyntiä & C laukan nosto - 4 "jännittynyt"
- Eetu osaa hyvin aavistaa et kohta nostetaan laukka...

Nostossa se sitten ensin otti ristilaukan, onneks se sitten korjaantui :D "Rentoutta käteen ja istuntaan". Tässä luki myös että "Anna edetä". Jostain  syystä en halunnut antaa sille enempää laukkaa, viimeks se ei tullu ollenkaan takaisin.

Täyskaarto 5,5

I:ssä pysähdys. Tästä tuli meidän pohjanoteeraus. Pysähdys tuli ihan ok, oltiin ehkä 1s paikoillaan. Sitten eetu päätti peruuttaa. 3 pistettä...

Sitten olikin jo aika siirtyä keskihalkaisijalle. Tässä taas vähän huojui ja valmistelin pysähdystä vähän turhan aikasin, ja pysähdyttiin vähän turhan aikaisin sitten. 5.

"Hevonen moninpaikoin jännittynyt ja levoton. Rentouta istuntasi, pehmeyttä käteen ja ylävartalo pystyyn. Valmistele asiat huolella ja paljon puolipidätteitä."

Noh, ei mikään huippusuoritus, mutta paranee koko ajan. Ensikerralla sitä varmaan pystyy jo vähän ratsastamaan pikkusen eteenpäin ja vähän virittelemään verkassa. Nyt mentiin käsijarru päällä. Pohdittiin, jos koittaisi jossain vaiheessa B:tä - siinä olisi vähän monipuolisemmin tekemistä ja Eetu keskittyisi paremmin. Noi laukkaympyrät oli vähän petolliset, kun niitä oli kaksi peräkkäin.. Mutta, suunta ylöspäin ja kohti seuraavia kisoja reenaillen.

Nyt keskitytään perusjuttuihin - suoraan kulkemiseen sekä hallintaan!

Lähti ku talkkari liukkaalta katolta.

Edgar v75 ravien jälkeen

Pakko kyllä avautua tuon hassun mustan hevosen ajatusmaailmasta ja luonteesta. Eilen laittelin sen kuntoon, se vaikutti tavalliselta "masentuneelta" itseltää. Selkään päästessä se rallitti alamäen kentälle kauheeta vauhtia, just ja just pysähtyi omistajaansa moikkaamaan matkalla. Kentällä päästessä käynti oli järkyttävän kiireistä ja vauhti jopa pelottavan nopeaa käynniksi! Alkuverkassa ravattiin kuin Vermon V75 raveissa.

Yritin rauhottaa Eetua keventämällä hitaammin, tekemällä paljon puolipidätteitä & pidätteitä, ympyröitä, kolmikaarisia, väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Laukassa sai jatkuvasti pitää vastaan ja tehdä kokoajan pidätteitä - eipä alotettu pitkällä ohjalla. Nostot oli semmoisia kunnon rykimisnostoja ja toisen noston aikana Eetu vetäs sellaset piereskelyt ja otti ihan täysiä vauhtia.

Loppuun sain sen suht rennoksi (mutten rauhalliseksi). Tapeltiin 35min ravissa ja laukassa. Sormet ja kädet huusi kivusta ja olo oli voimaton ja ihan kaikkensa antanut.

Tänään se sitten oli niin rento ja mukava. Ei perseilyjä, ei kaahaamista, ei rykimistä. Ei mitään inhottavaa. Oli tietysti tosi mukavaa, että Eetu oli ratsastettavissa ja tosi kiva. Toisaalta tosi ärsyttävää, että sen mieliala muuttuu noin paljon lyhyessä ajassa.

Tänään tosiaan Eetun kyydissä vaan pystyi istumaan ja jätkä jolkotteli menemään tosi nätisti. Sain vähän istuttua harjoitusravissakin - ei ole mitään maailman tasasinta ja mukavinta kyytiä. Muutenkin heppa liikkui ihan reippaasti eteenpäin ja vähän nosteli jalkojaan. Not bäd.

Ilmoittauduin harjoituskisoihin. Viimeks ne meni niin hyvin (päästiin rata puoleen väliin ja Eetulla meni laukkavaihde päälle ja en saanut sitä enää raviin..), että pakko päästä vähän parantamaan. Luokkana meillä sunnuntaina C-merkin kouluohjelma.

Kuluneen viikon reenit

Tuppaa jäämään vähän vähemmälle kirjoittelu, mutta tässä meidän kuulumisia kuluneelta viikolta:

Maanantai 11.11. & tiistai 12.11.

Kentällä paljon pohkeenväistöjä heti kävelyjen jälkeen. Pidemmällä ohjalla ja ainoastaan vaan hain sitä että Eetu liikkuu sivulle alkuun pohkee
sta (ei tarvinut alkuun edes väistää oikeaoppisesti, kuhan siirtyi haluttuu suuntaan). Vähitellen keräilin ohjia ja aloin pyytämään parempaa väistöä. Oli näin alkuun vähän hankalaa, mutta vähitellen kulki paremmin.

Eetulla (ja itsellä) on tapana kulkea vähän hassuissa asennoissa, pääasiassa s-mutkalla. Itse istun ihan vinossa, usein myös vähän s-mutkalla. Tähän olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä vinouden huomaa hyvin väistön laadukkuudessa.

Käyntiväistöjen jälkeen ravailin ja laukkailin pitkällä ohjalla ja keskityin omaan asentoon - ravissa että kevennän enemmän ylöspäin kuin eteen (huomaatte kuvissa varmaan mitä tarkoitan ;D) ja että jalka pysyy paikallaan. Laukan suhteen sen että istun perseelläni, hartiat takana, kädet hiljaa ja olkapäät rennosti taaksepäin.

kuva syyskuun lopusta

kuva huhtikuulta

Lopuksi treenailtiin vielä väistöjä ravissa paremmaksi ja muutamia laukannostoja (Eetu tarjoaa välillä pelkkää väistöä, ellei ole todella tarkkana ja hyvin valmistellut..). Muuutamia kolmikaarisia ja loivia uria, sekä sik-sak väistöjä, jotta hevonen varmasti kuuntelee eikä arvaa tehtäviä. Eetu oli hyvin tuntuinen ja todella kevyt edestä (no, syy ehkä pelhamin). Tuli pari kertaa hymyiltyä noina päivinä!

Keskiviikko 13.11.

Kävin jo aamupäivällä. Eetu oli liikkunut sekä maanantaina että tiistaina tosi kivasti, joten päätin jättää pelhamin nyt ainakin hetkeksi vähemmälle. Pistin tarkoituksella suuhun kolmipalan, koska haluan mielummin palata sen käyttöön näin arkena. Pelham on ollut itselle ehkä sellainen turvakuolain, sillä siinä on sopivasti jarrua, Eetu on todella herkkä sen kanssa eikä nypi päätä tai oikeastaan pure kuolaimeen ollenkaan. Lisäksi pelham on osittain rauhoittanut ainakin allekirjoittaneen kättä paljon tasaisemmaksi ja paremmaksi.

Noh, aloiteltiin samalla tavalla käynnissä alkuun väistöjä. Tallikaveri Jenni on ollu hyvä "kotivalmentaja", sillä käski keskittymään aina kausittain johonkin - ja kehitystä on havaittavissa. Heti alusta lähtien väistöt oli parempia, ei mitään söhläyksiä vaan ihan väistöiksi kutsuttavia liikkeitä. Verkkailin ravissa samaan tapaan kuin edellisinä päivinä, eli pitkällä ohjalla ja antaen hevosen liikkua reippaasti eteenpäin.

Laukassa sama, mutta otin mukaan myös pitkillä sivuilla hieman reippaampaa laukkaa ja istunnalla sitten hidastaen lyhyelle sivulle. Tämän jälkeen taas väistöt ravissa läpi, tuli pari tosi hyvää ja saatiin Jenniltäkin kehuja.

Kuolainmuutoksesta sen verran, että Eetu oli hieman vahvempi kädelle, mutta ei varsinaisesti roikkunut tai lähtenyt painamaan sitä vasten. Se oli hieman hitaampi vastaamaan joihinkin pidätteisiin. Tavallaan olen ihan huojentunut, että se oli niinkin hyvä. Eetulla on ollut vähän paha tapa purra kuolaimeen ja välillä se kusettaa vaan lähtemällä laukassa tai ravissa, kun tietää etten saa sitä hetkessä kiinni.

Tehtiin myös laukanvaihtoja, joista tuli ihan hyviä. Tässäkin Jenni osasi hyvin neuvoa itseopiskellutta, että kannattaa laskea 1-2-3 siihen vaihtohetkeen. Siitä tulee paljon täsmällisempi ja helpommin ajoitettavissa. Toimi, sillä viimeinen vaihto kyseisellä tekniikalla oli kuulemma tosi hyvä, vaikka se selkään tuntuikin kauheen isolta ;)

Torstai 14.11.

Ajattelin mielenvirkistykseksi lähteä taluttamaan Eetua vanhankylänniemeen. Meillä oli seurana paras kaverini Ana sekä hänen upea venäjältä tuotu sekarotuinen laatupiski Kloppa.

Käveltiin reilu 5km pitkä reitti, jonka voi tsekkaa alla olevasta kuvasta.

Kloppa hiekkakuopalla heinäkuussa

kuvasta kiitos Google Maps
ja ihan ite piirsin reitin!! :D

Eetulla oli vähän jännää välillä, mutta pääasiallisesti se oli tosi rauhallinen ja tyytyväinen. Nähtiin lenkillä myös lampaita, joista Eetu innostu aika paljon, ja pällisteltiin niitä jonkin aikaa. Myös meidän hurja laatuhurtta sanoi niinsanotusti kovan sanan, kun koko lauma sattui liikkumaan.

Heppa oli kovin tyytyväisen oloinen liikutukseensa, eikä meillä kaksijalkaisillakaan mitään valittamista ollut. Päästiin tallille sopivasti ennen kuin alkoi kunnolla pimenemään ja saatiin hevonenkin hoidettua ennen pahinta pimeää, ei paha ei.

Mitä teen tallilla?

Ajattelin nyt kirjoittaa ns. perus tallipäivästä Eetun kanssa. Mitä kuuluu rutiineihin ja tietysti katsaus myös Eetun pöperöihin!

Seuraavien tapahtumien järjestys ei ole niin kiveen hakattu, mutta tapahtuvat kuitenkin (lähes) joka päivä.

Teen pääasiallisesti Eetun safkat ensimmäiseksi, jotta iltaruoka kerkeää turvota. Käyn pääasiallisesti tallilla päivällä tai illalla. Eetun pöperöihin kuuluu:

Kivennäinen, n. 1dl (vain iltaruokaan)

Melassi, n. 1dl (vain iltaruokaan)

Mysliä, käytöstä riippuen 0,5l-1l, sekä aamuun että iltaan

valkosipulijauhetta 3/4 mittaa sekä pellavaa n. 1,5dl (vain iltaruokaan)

Eetuhan ei tuota melassia periaatteessa ruokinnassaan tarvitsisi - paitsi että ruoka jää kivennäisen takia syömättä ilman melassia. Melassi, pellava, valkosipuli ja kivennäinen isketään samaan kuppiin ja vettä reippahasti perään. Annetaan turvota liikutuksen ajan ja lisätään mysli sekaan. Eetu syö myös näin ankeana vuodenaikana paljon porkkanoita. Tähän lisäksi sitten säilöheinää reippahasti.

Seuraavaksi siivoamiset...

Eetu on aika perussiisti, eli kakkaa samalle seinustalle ja harvemmin myllää koko karsinaa sikin sokin...

... paitsi että heinät on aina ihana laittaa vesisankoon...

Tarvittaessa lisätään olkipellettiä, tätä ei joka kerta todellakaan tarvitse tehdä.

Seuraavaksi usein on hevosen tarhasta hakeminen, jalkojen tarkastaminen ja hoitaminen.

Aina niin innostunut Eetu

Jee, ei pahan näkönen ;)

Kokeilen usein jalat (onko lämpöä, nesteessä). Kuvakulmasta johtuen jalka näyttää ihan puupökkelöltä :D

Liikutuksen lopuksi otan Eetun usein käytävälle seisomaan. Eetu osaa jo aika hyvin odottaa että otan suojat, loimen ja satulan pois päältä ja laitan ne johonkin fiksuun paikkaan käytävällä. Sitten nappaan joko suitset käytävällä pois tai karsinassa, ei tuo rontti ole vielä mihinkään lähtenyt vaikka ilman narua on käytävällä - hinku päästä karsinaan on huumaava, sillä parin sekunnin sisään kuuluu paljon kopsetta ja örinää. Lopputulos on tämä:

"Ai piehtaroinko? En, ihan vähän vaa".

Tässäpä nyt lyhykäisyydessään muutamalla huonolla kuvalla höystettynä mitä tapahtuu ratsastuksen lisäksi :)

Saikku loppu ja arki alkaa!

Ekaa kertaa kolmeen viikkoon kunnolla hevosen selässä, mitä nyt 15 minuutin ravailuja tai köpöttelyjä ilman varusteita lasketa, kun ei siinä edes hiki ole kerennyt tulla. Tällä kertaa tekemisiä ja pohdintoja kuvien merkeissä, kun itse palasin normaaliin ratsastukseen ja Eetun neljäs päivä liikkeessä oman saikkunsa jälkeen, enjoy!

Ensin perus alkuverkka käynti-laukka-ravi, jonka jälkeen vähän väistöjä. Kuskin ilme liian seksikäs, joten jätetään se nyt vaan arkistojen kätköihin ja pidetään tollanen hymynaama :) Ohjaa vois ehkä pitää kädessä, mut hyvin toi nyt noinkin kulkee (pätkittäin)...

Laukanvaihtoja by Eetu ja Linda. Kuvittelen selkeesti olevani estetunnilla ja Eetu luulee olevansa rodeohevonen lehmänpukkien ja - hyppelöidensä kanssa. Hienoa, jos opettelis istumaan pystyssä ja nostamaan sen elukan pään sieltä ryntäistä? Kuten Jenni sanoi: "Älä leiki Matti Nykästä".

Kaikella kunnioituksella Mattia kohtaa ;D

Onneks on mukavat tallilaiset, jotka osaa jeesata - kummasti istuntakin parani kun joku karjuu miten istua! Parannusta ilmassa, sen todistaa myös seuraavat kuvat ;)

Eetu laukassa, aika hyvän näkönen tossa. Paljon kevyempi kädelle ja ei niin virkkuukaukkuna, kuskilla vielä vähän istuntaongelmaa, mutta pystymmässä ollaan jo!

Laukanvaihdon revittelyt, en makoile heti kaulalla ja hevosen naamakin pysy pystymmässä kun etti vatsalihakset hommiin ja yritti pitää perseen penkissä.

Lopuksi vähän rentoo ja reipas ravia Eetu tyyliin :)

Kaikin puolin voi sanoa, että meni paremmin kuin hyvin. Otus oli ollu ihan perseaivo edellispäivänä, joten ei paha, ei paha. Itsellä pohkeet kramppas loppuverkassa ja hiki tuli. Lisää reenii vaan istunnan kanssa, alkaa hevonenkin toimimaan heti paremmin! Pitäis vaan jaksaa panostaa kunolla ja tehä hirveesti töitä ittensä kanssa - heppa osaa kyllä.

Eetun ratsastelu ja saikkuilua omalta osalta

Elikkäs elikkäs, palataan sunnuntaihin 1.9., jolloin liikutin Eetua suht kevyesti.

Mentiin kentällä tammavoittoisessa joukossa. Eetulla ei ainakaan ollut mitään innostusta näyttää kuinka hieno ruuna on, joten upeet raviaskeleet tai pörhistelyt oli aika kaukana... Ruunan rupsukka vaan lompsi eteenpäin ja oli kiinnostunut eniten ööö, ei mistään.

Alkuun vähän ravailtiin letkeästi eteenpäin ja vähitellen haettiin vähän vauhtiakin. Sai aika napakasti näpäyttää raipalla ja koskettaa kannuksella, että moottori antoi hieman kierroksiakin. Alkuverkan jälkeen aloiteltiin ravissa, tein vähän myös alkuun väistöjä käynnissä ja ravissa - ihan ok, vaikka Eetun mielestä niissä kuuluu kiihdyttää. Pari tosi kivaa, tein myös yhden laukkaväistön joka onnistui aika hyvin, vaikka saisihan toi saksalainen taisteluvaunu vähän enemmän kuunnella pidätteitä.

Laukassa ihan perusjuttuja, ei mitään ihmeellisyyksiä ja kulki ihan ok, ei ihan niin hyvin kuin aina, mutta ihan tyytyväinen olin ja sain laukankin jälkeen istuttua ravissa ;) JEE!

Mennään maanantaihin 2.9.
Kävin polven tähystysleikkauksessa ja makasin sairaalassa 6h kun puuduttivat koko alakropan. Eipä oikeen muuta sanottavaa...

Tähän päivään, eli 3.9.
Mitäpä sitä ei tekisi kuin heti toisena päivänä keppien kanssa ensin kuvaamaan kaverin ratsastusta ja sitten ottamaan otuksesta vielä kuvia. Alla pari otosta herra Eetvartista:

eetun kiinnostus hommaan oli aika olematon..

<3

oma naama vammaa mutta heppa on hieno!

Ukkosta, vesisadetta ja vauhdin hurmaa!

Sunnuntaina oli tarkoituksena tehdä vähän kouluvääntöä (väistöt, kokoomiset, siirtymiset ja ylipäätään että heppa polkee takaa aktiivisesti).

Aloiteltiin taas pitkällä ohjalla kääntymiset. Pohkeet läpi ja hevonen istunnalle, ei kädelle tai muuten vinksalleen. Ravissa Eetu alkoi painamaan vasemmassa kierroksessa sisälapaa sisään ja sisäpohje ei mennyt läpi enää ollenkaan. Eetu suorastaan kaatui sisäänpäin (lähestulkoon kirjaimellisesti). Hetken tappelu ja asia vähän korjaantuikin, vaikkei todellakaan kokonaan. Laukassa sama ongelma vasempaan, oikeassa ei mtn ihmeellistä. Pieni masennus alkoi vajota ylle, kun yksinkertaisesti mikään ei tuntunut auttavan ja omat taidot loppumaan. Taustalla jyrisi ukkonen aika uhkaavasti, tosin Eetu ei pahemmin siitä välittänyt, tuskin edes huomasi sitä mahtipontista jyrinää!

"moi, anna lisää namia!"

Noh, päädyttiin sitten Pauliinan kanssa lähteä revittelemään radalla. Pauliinan hevonen Hasse on tullut tallille kevään lopussa/kesän alussa ja Hasse on ollut Eetun kanssa laitumella periaatteessa koko kesän. Hasse on sellainen pieni, kimo hevonen (no pieni ja pieni, Eetu on ite vaan iso). Lähdettiin sitten vaan radalle spontaanisti ja toivottiin parasta. Ruunat tulivat hyvin toimeen keskenään ja vierekkäin ravailu esimerkiksi ei tuottanut mitään ongelmaa tai isompia kiihdytyskilpailuja. Kerran sydämen tykytyksiä aiheutti pellolta juossut pupu, mutta Eetukin pääasiassa vaan innostui... Annoin Eetun liikkua aika vapaasti pään osalta, ja luotinkin siihen niin paljon, että ohjat roikkuivat ihan löysinä/kevyellä tuntumalla. Eetvartti tajusi käyttää tilaisuutta myös hyödykseen ja venyttelikin mukavasti reippaassa ravissa päätä alaspäin! Tässä vaiheessa satoi jo ihan sellaista kevyttä vesisadetta. Lisäksi se kuunteli aika hyvin istuntaa, joka tuli todella positiivisena yllätyksenä.

Eetu ja namien maistelutuokio

Ekassa laukassa vähän ehkä jarruttelin. Sarri (omistaja) oli kyllä käynyt kokeilemassa aikasemmin, että tuleeko se spurtin jälkeen takaisin, mutta silti halusin itse myös varmistua niistä jarruista.. Mentiin Eetun kanssa edeltä ja Pauliina ja Hasse tulivat perästä. Rapa kuulemma roiskui, joten jättäytyivät suosiolla taaksepäin. Eetu ei millään meinannut uskoa että P&H tulevat perästä ja se kyttäsi ja kuikuili taakse kokoajan - ihme että ei vahingossa vaikka kääntynyt siinä ympäri Hassea vastaan. Eetu ihan nätisti kuunteli pidätteitä ja pohkeita, joten luottavaisin mielin lähdettiin toiseen suoritukseen.

Toisessa spurtissa uskalsin jo vähän päästellä, vaikka ei kyllä täysiä mentykkään. Eetu laukkasi kurveihin tosi kivasti vastalaukassa, kun ei malttanut vauhdiltaan keskittyä epämääräiseen vaihto yritykseen. Onneks toi on ketterä kun rautakanki ja pystyssä selvittiin ihan helposti - vähän erillainen "vastalaukkatreeni". Oltiin Pauliinan kanssa samaa mieltä, että ne kaksi kierrosta riittää hyvin ja ravailtiinkin sitten kerran palauttavana radan ympäri. Eetu oli tosi rento ja samalla eteenpäin pyrkiväinen ihan omasta tahdostaan. Kovasti pärski ja nautti viilenevästä illasta ilman kärpäsiä ja muita ötököitä. Samalla sade lakkasi ja käveltiin vielä radan ympäri. Vähän meinasi tulla Eetulla kiire kotiin, kun ruoka-aikakin alkoi vähitellen olla käsillä ja radalle ilmestyi myös viereiseltä tallilta poneja, jotka Eetun mielestä ois pitäny saada kiinni ja käydä moikkaamassa...

Vähän harmittaa että se kouluvääntö ja kääntö jäi noinkin surkeaksi, mutta toisaalta heppa nautti nyt ihan täysin ja liikkui kuten pitikin - reippaasti ja takaa polkien (viitaten mm. loppuraviin!) sekä kaulaa yms venyttäen. Naureskeltiin myös P:n kanssa että tekee välillä itsellekkin ihan hyvää jättää ne reenaukset ja keskittyä siihen nauttimiseen :) Kiitos H:lle ja P:lle seurasta, oli kivaa!

Ilman satulaa

Töiden jälkeen laiskotti siihen malliin, tää tallille päästessä huokaisin helpotuksesta - Eetu oli tarhassa eikä kilometrin päässä laitumella! Heppa vaan tarhasta pois ja syömään pihalle vähän vihreää. Harjailin enimmät pois, sillä mitä enemmän vaan harjasit niin sitä enemmän sitä pölyä, likaa ja hilsettä oli toisessa kohtaa. Suitset hepalle lärviin ja ratsastaja kyytiin keikkumaan.

Eetun selkä on ollut ristiselän kohdalta jumissa ja arka. Veikkaan että se on saattanut olla muualtakin hieman juntturassa, joten käveltiin pitkään aluksi. Tein kuten viimeksikin (valmennuksessa), että pohjetta läpi ja kontrolli haltuun jalan kanssa. Vähitellen hälköteltiin menemään pitkin uraa ja hevosen "vauhdissa", siten että ohjailin Eetua hieman eteen-alas ja pikkuhiljaa pikkasen enemmän toimintaa takasiin. Kaikki tämä ihan vaan pitkällä ohjalla ja rauhallisesti (kuskin keikkuessa siinä rauhallisessakin ravissa ;p).

Laukannosto oli jostain syystä nyt ihan hakusessa. Eetu kyllä tarjoili kaikkea muuta niin väistöistä kuin ravin eri "muodoista".. Okei, ehkä olisi pitänyt vakavoitua, mutta olihan se vähän koomista. Ensimmäinen laukka aika leppoisasti ilman mitään ylimääräisiä juttuja - pitkällä ohjalla ja ihan hyvällä tahdilla eteenpäin. Eetun kokoisella hevosella menee aikaa kyllä lämmetä, ja sen huomasi toiseen suuntaan aika hyvin. Eetu oli vähän jäykän oloinen ja pari ekaa kulmaa oli aika rautalangasta väännettyä, että rautakanki edes pääsi kulmasta läpi. Vähitellen se siitä sitten vertyi ja tehtiinkin molempiin suuntiin isoja ympyröitä ravissa ja laukassa, sekä hieman pienemmät ympyrät ja pysähdykset käynnin kautta.

Loppuun vähän reippaampaa ravia ja ympyröitä, sekä piiitkät käynnit. Seurailtiin upean länkkäritamman juoksutusta. Jokaiseen käskyyn tuli reaktio ja kaikki kenkkuilu ja vänkäily oli jossain ihan muualla. Kun käskettiin reippaasti eteen niin tämä tamma tarjosi esim. laukassakin kunnon spurtin eteenpäin ja se siitä - ei pukkeja tai muuta hypähtelyä. Eetun kanssa katseltiin menoa siihen malliin, että jotain olisi opeteltavana vielä itselläkin!

Kouluvalmennus ja hieno Eetu!

Aika pähee, eikö?

Eilen käytiin Marin kanssa vähän heppailemassa. Ensimmäinen pysäkki oli Marin hevosen ratsastus ja hoitaminen. Pömppö on oikeastaan Marin kokonaan kouluttama iso ja hauskan värinen tamma Puolasta. Se on hieman vanhanaikainen kouluhevonen rakenteeltaa (ts. raskaampi yms), mutta pirun makea kun hevonen ei muistuta silakkaa ;)

Mari ratsasti Pömpön ja vähitellen parin mutkan jälkeen siirryttiin Eetun tallille. Meillähän oli Eetun omistajan Sarrin kanssa sovittuna, että tulee hieman neuvomaan ja pistämään koville hepan kanssa.

Alkuun käveltiin ihan pitkillä ohjilla, ja vähitellen lähettiin hakemaan pohjetta läpi. Hevosen piti reagoida ainoastaan siihen pohjeapuun ja kääntymään terävästi. Eetu on tunnetusti aika jäykkis ja tosiaan iso hevonen, joten se on aina alkuun melko tuskaista.Vähitellen se siitä sitten kääntyilee helpommin ja helpommin, joten tehtiin samaa ravissa ja laukassa - isoja ympyröitä ja loivaa kaarta.

Seuraava operaatio olikin saada Eetu asettumaan pohkeesta. Tavoitteena oli käyttää mahdollisimman vähän kättä ja paljon pohjetta. Allekirjoittanut myöntää, ettei todellakaan ollut helppoa! Kun vihdoin sait hevosen myötäämään ja asettumaan se oli pari askelta ja koko homma uusiksi. Lisäksi koko tekemistä ei helpota, että Eetulla on omia jujuja, kuten vaikka kuolaimeen pureminen ja jutuista livistäminen (huijaa kovasti ainakin ämatööriratsastajaa muka kulkemalla oikein..).

Seuraavana olikin väistöjä. Ensin käynnissä. Eetulla on tässäkin sellaisia omia juttuja, joten näinkin yksinkertaiset asiat joutuu ottamaan ihan tosissaan. Eetun mielestä voi mm. kulkea pää tuhannella mutkalla/kallistaa päätä, kävellä vain vähän vinossa tai mennä kovaa että tila loppuu. Ei siinä, pari hyvää pätkää ja seuraavat tehtiin ravissa ja laukassa. Niissä meinaa olla samat ongelmat, eli vinkura hevonen ja kova vauhti. Itsellä ei vielä kehonhallinta ja voima riitä pidättämään riittävästi pelkällä istunnalla.

Sarri kärsivällisesti ohjaa kahta toheloa!

Halusin kokeilla pitkästä aikaa vähän koota hevosta ja tehtiin pääty-ympyrällä ravissa ja laukassa kokoamisia. Tässäkin pitäisi itse osata istua enemmän, sillä hevonen osaa kyllä - mutta ei tasan tarkkaan anna mitään ilmaiseksi! Se on mielestäni kiva piirre Eetussa, oppii oikeasti ratsastamaan kun tietää ettei sieltä tule automaattisesti mitään. Jos johonkin olen tyytyväinen niin pariin ravipätkään. Sarri hieman avitti, että saatiin takaosaan hieman aktiivisuutta. Laukassa tuli ihan kivaa suoritusta, rauhallista menoa; kunnes Eetua alko vituttaa ja vauhti vähän kasvoi..

En muista koska se ois ollu noin ryhdikäs mulla!

"Nyt perkele menee huuruun" t. Eetu

Loppuun tehtiin vähän kokoomisten vastapainoksi keskiravia ja haettiin sinne takaosaan vähän liikettä. Pari ekaa suoritusta jaksoin istua, tosin vauhti ja askel ei vielä pidentynyt kamalasti niin pystyi ja kykeni istumaan. Loput suoritukset sitten meni keventäessä. Oli aika aktiivinen, verrattuna omatoimisiin kokeiluihin ;)

Kyllä sai hyvillä mielin kiittää!

Tälläistä eilen, seuraavalla omatoimisella kerralla sitten kokeilemaan oppimaansa ja ehkä löytämään taas uusia puolia hevosesta ja itsestä (loppuraveissa vatsalihakset vähän kiukutteli ja pohje meinasi krampata, eli tuli tehtyä ihan hyvin hommia).