Olen viimeksi loikkinut Eetulla esteitä elokuussa, joten oli ihan virkistävää heittää estekamat ruunan rupsukalle selkään ja lähteä kokeilemaan onneaan maneesille. Eetu on nyt kyllä hypännyt, toisin kuin allekirjoittanut. Meillä oli onneksi mukana Sanna ja Jekku, joilta homma sujuu vähän paremmin ja pientä vinkkiäkin sain tehtävien onnistumiseksi: kiitos Sanna!
Aloiteltiin ihan perus puomitehtävillä, joita tultiin ravissa ja laukassa. Eetu hoiti homman hyvin kotiin ja välillä saatiin hyvin äksöniä milloin Jekun pelleilystä ja milloin Eetun pelotellessa Jekkua.. Eetu vähän keräsi kierroksia Jekun pöllöilystä ja olin jo hetken ihan varma, että tästä ei hengissä selvitä.
Nosteltiin puomit pystyksi ja ristikoiksi ja alettiin vähitellen hyppäämään. Jännitystä lisäsi loimet sekä punaisen ristikon vieressä ollut jakkara. Näistäkin pelotuksista vähitellen selvittiin ja molemmat jätkät muistivat keskittyä esteiden hyppäämiseen.
|
Ristikot n. 40-50cm, musta epämääräinen oikealla kuvastaa maneesien risteyskohtaa (eli Eetun mielestä jännää kohtaa..) |
Aloitettiin tuolla ristikko-pysty linjalla, jota tultiin ensin ravissa. Eetu ihan letkeästi lompsi esteistä yli ja ei edes vaivaantunut laukkaamaan esteen jälkeen. Tultiin pari kertaa tätä ravissa ja sitten laukassa. Seuraavaksi otettiinkin noita kaarevia linjoja (ristikko-ristikko & pysty-ristikko) ovelta päin. Väli oli suhteellisen lyhyt ja omat lähestymiset eivät sitä parhainta priimaa olleet, mutta Eetu hoiti konkarin lailla kaiken minkä kuski sössi - onneksi.
Seuraavaksi Sanna kehittikin meille suhteellisen monimutkaisen pikkuradan ja pakko sanoa että olin ihan kujalla.
Ensin linja, tultiin seitsemällä askeleella (Sannan Jekku meni just ja just kuudella ja on hieman pienempi kuin Eetu - kuskia ehkä hirvitti?), jonka jälkeen punaiselle ristikolle. Mentiin hienosti ekalla kerralla ohi, Eetu ei halunnut kääntyä vaan laukkasi pitkän sivun ihan innoissaan. Uusi yritys, kakkoseste uusiksi ja hallitummin kolmoselle. Siitä pystylle, tuli suhteellisen iso hyppy kun aloin säätämään ja meni hieman lähelle. Heppa kontrolliin ja kohti vitosta ja tehtävän vaikeinta osaa. Vitos ja kutos esteiden väli oli vähän turhan nopeatempoinen tehtävä meille ja milloin sitä tultiin kolmella ja välillä neljäällä ellei viidelläkin askeleella. Ensimmäisellä kerralla taidettiin päästä mukavasti ihan esteen vasempaan reunaan sekä juureen neljällä askeleella.
Tämäkin alkoi sujua vähitellen ja saatiin ihan kivoja pätkiä. Loppuun tehtiin muutamia kaarevia linjoja, itse panostin tuohon vitosen ja kutosen väliin ja taidettiin saada pari ihan hyvääkin suoritusta. Korkeushan ei tässä päätä huimannut, mutta itse tehtävässä sain itse ainakin tehdä jo ihan mukavasti hommia. Kuuma tuli ja molemmille hyvä fiilis, joten eiköhän viimeistään tammikuun alkupuolella tule hypättyä uudestaan, toivottavasti silloin saisi jotain kuvia ja videoita tänne :)
|
Kesän hyppelöitä |