Estevalmennus

Pitkästä aikaa kirjoittelua bloginkin puolelle! Intti on takana ja pimeä sekä kylmä talvi vähitellen selätetty ja kevätkin vissiin alkanut (vaikka tänään tulikin räntää). Hepan kanssa ollaan otettu edistysaskelia sekä koulu- että estepuolella.

Ristiko-ristikko linja, n. 16m

Tallikaveri Milla kyseli meitä Mikael Wahlmannin estevalmennukseen ja mähän kiljuin viikkoa ennen ihan riemusta. Kuitenkin valmennusta edeltävänä iltana alko pelottaa aivan sikana. Eetu on todella possu vieraissa paikoissa ja päässä vilisi kauhuskenaariot. Kerkesin meidän kuvaajalle Saralle avautua että Eetu kiikuttaa varmasti mua ekat 30min ku märkää rättiä ja näyttää kaikki hienot temppunsa siellä..

Valmennuspäivän aamu oli kauheeta säätämistä. Eetu oli aivan perseestä, käytävällä ollessa yritti hyppiä pystyyn ja kipinät vaan lensi kun kaveri vähän riehu. Stressitaso nousi ja olin jo niin lähellä luovuttaa ja soittaa et ei tullakkaan.. Onneks oli tukiporukkaa ja heppa iskettiin koppiin (meni alle viis minuuttia! Jee!) ja lähettiin ajelemaan.

Heppa saatiin ulos kopista ja olin varma et show alkaa. No, arvata saattaa et niin ei käynytkään.. Ruunan rupsukka otti aika lungisti koko homman kun ponikaveri Wari oli vieressä! Koko eilisin illan manailut oli ihan turhaa. 

Okseri-okseri sarja

Maneesissakaan se ei kyttäilyt mitään. Mulla on vahva epäilys, että se rento ja asiantunteva fiilis mikä sielä vallitsi oli yksi syy miksi myös Eetu käyttäyty. Kaikki tiesi mitä oli tekemässä. Kukaan ei sählännyt tai huutanut tai vastaavaa. Alkuverkat meni oikein mukavasti ja tykkäsin, että heti alkuun verkatessa tehtiin jo paljon, eli alkuun ravipuomit pitkällä sivulla, niiden jälkeen pääty-ympyrä, jossa kavalletti, pitkä sivu laukkaa ja taas pääty-ympyrä ja kavalletti.

Alkuverkan jälkeen mä en muistakkaan melkeen mitään kun unohdin lähestulkoon hengittää siel ja keskityin vaan että pysyn kyydissä ja meen oikeelle esteelle.. Alkuun mentiin ristikko-ristikko linjaa, tais Miksu sanoa että n. 16 metrinen väli. Alkuun viidellä askeleella toooosi rennossti että saatiin vielä hyviä verkkahyppyjä. Vähitellen niitä nostettiin ja alettiin menemään neljällä askeleella. Hassua aatella et Milla sai Warilla (ehkä 146cm poni) helpommin ne neljä askelta kuin minä ja Eetu. Eetu on kuitenkin kohtalaisen iso (säkä sen n. 170cm) ja iso laukkahan sillä on. Raukka vaan ootti mua niin nätisti ettei aina päästy siihen neljään..

Okseri-okseri sarja, vaihtelevasti 2 tai 3 askelta :D

Lopuksi sitten mentiinkin lyhyitä radan pätkiä, joita sitten vähitellen pidennettiin. Oli kiva päästä hyppäämään kunnolla ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä sain semmosen fiiliksen, että kässärin voi ottaa pois päältä ja antaa mennä reippaammin. Ei tarvinut pelätä sitä vauhtia (ts. perustempoa tolla..) ja vaikka vähän ite mokaiskin niin esteiden välissä on aikaa korjata ja Eetu aika kivasti pelastaa tarpeen tullen! Eli ehdottomasti itsetuntoa lisäsi tämä valmennus.

Okseri-okseri sarjan toinen este, huomatkaan kuinka kuskii jännittäää!

Lopuksi mentiinkin ihan kohtalaisen pitkä rata ja voi veljet, me päästiin se ilman pudotuksia ja kieltoja! Näytin varmaan tyhmältä kun hymyilin vaan ja olin ihan täpinöissäni tosta elukasta! Vielä pitäis uskaltaa myötää ja mennä enemmän mukaan hyppyyn, mutta se tulee sit ajan kanssa. Eetu on niin monet kerrat kiikuttanu esteillä just vaan sen takia että mä oon liian mukana hypyssä ja en tarpeeksi pystyssä heti esteen jälkeen. Mutta tässäkin päästiin jo hieman eteenpäin ja loppuradasta taisin jo joillakin esteillä myötää enemmän ja perskele, eihän se mihinkään kadonnut!

Kuvista iiiiso kiitos Saralle!