Ukkosta, vesisadetta ja vauhdin hurmaa!

Sunnuntaina oli tarkoituksena tehdä vähän kouluvääntöä (väistöt, kokoomiset, siirtymiset ja ylipäätään että heppa polkee takaa aktiivisesti).

Aloiteltiin taas pitkällä ohjalla kääntymiset. Pohkeet läpi ja hevonen istunnalle, ei kädelle tai muuten vinksalleen. Ravissa Eetu alkoi painamaan vasemmassa kierroksessa sisälapaa sisään ja sisäpohje ei mennyt läpi enää ollenkaan. Eetu suorastaan kaatui sisäänpäin (lähestulkoon kirjaimellisesti). Hetken tappelu ja asia vähän korjaantuikin, vaikkei todellakaan kokonaan. Laukassa sama ongelma vasempaan, oikeassa ei mtn ihmeellistä. Pieni masennus alkoi vajota ylle, kun yksinkertaisesti mikään ei tuntunut auttavan ja omat taidot loppumaan. Taustalla jyrisi ukkonen aika uhkaavasti, tosin Eetu ei pahemmin siitä välittänyt, tuskin edes huomasi sitä mahtipontista jyrinää!

"moi, anna lisää namia!"

Noh, päädyttiin sitten Pauliinan kanssa lähteä revittelemään radalla. Pauliinan hevonen Hasse on tullut tallille kevään lopussa/kesän alussa ja Hasse on ollut Eetun kanssa laitumella periaatteessa koko kesän. Hasse on sellainen pieni, kimo hevonen (no pieni ja pieni, Eetu on ite vaan iso). Lähdettiin sitten vaan radalle spontaanisti ja toivottiin parasta. Ruunat tulivat hyvin toimeen keskenään ja vierekkäin ravailu esimerkiksi ei tuottanut mitään ongelmaa tai isompia kiihdytyskilpailuja. Kerran sydämen tykytyksiä aiheutti pellolta juossut pupu, mutta Eetukin pääasiassa vaan innostui... Annoin Eetun liikkua aika vapaasti pään osalta, ja luotinkin siihen niin paljon, että ohjat roikkuivat ihan löysinä/kevyellä tuntumalla. Eetvartti tajusi käyttää tilaisuutta myös hyödykseen ja venyttelikin mukavasti reippaassa ravissa päätä alaspäin! Tässä vaiheessa satoi jo ihan sellaista kevyttä vesisadetta. Lisäksi se kuunteli aika hyvin istuntaa, joka tuli todella positiivisena yllätyksenä.

Eetu ja namien maistelutuokio

Ekassa laukassa vähän ehkä jarruttelin. Sarri (omistaja) oli kyllä käynyt kokeilemassa aikasemmin, että tuleeko se spurtin jälkeen takaisin, mutta silti halusin itse myös varmistua niistä jarruista.. Mentiin Eetun kanssa edeltä ja Pauliina ja Hasse tulivat perästä. Rapa kuulemma roiskui, joten jättäytyivät suosiolla taaksepäin. Eetu ei millään meinannut uskoa että P&H tulevat perästä ja se kyttäsi ja kuikuili taakse kokoajan - ihme että ei vahingossa vaikka kääntynyt siinä ympäri Hassea vastaan. Eetu ihan nätisti kuunteli pidätteitä ja pohkeita, joten luottavaisin mielin lähdettiin toiseen suoritukseen.

Toisessa spurtissa uskalsin jo vähän päästellä, vaikka ei kyllä täysiä mentykkään. Eetu laukkasi kurveihin tosi kivasti vastalaukassa, kun ei malttanut vauhdiltaan keskittyä epämääräiseen vaihto yritykseen. Onneks toi on ketterä kun rautakanki ja pystyssä selvittiin ihan helposti - vähän erillainen "vastalaukkatreeni". Oltiin Pauliinan kanssa samaa mieltä, että ne kaksi kierrosta riittää hyvin ja ravailtiinkin sitten kerran palauttavana radan ympäri. Eetu oli tosi rento ja samalla eteenpäin pyrkiväinen ihan omasta tahdostaan. Kovasti pärski ja nautti viilenevästä illasta ilman kärpäsiä ja muita ötököitä. Samalla sade lakkasi ja käveltiin vielä radan ympäri. Vähän meinasi tulla Eetulla kiire kotiin, kun ruoka-aikakin alkoi vähitellen olla käsillä ja radalle ilmestyi myös viereiseltä tallilta poneja, jotka Eetun mielestä ois pitäny saada kiinni ja käydä moikkaamassa...

Vähän harmittaa että se kouluvääntö ja kääntö jäi noinkin surkeaksi, mutta toisaalta heppa nautti nyt ihan täysin ja liikkui kuten pitikin - reippaasti ja takaa polkien (viitaten mm. loppuraviin!) sekä kaulaa yms venyttäen. Naureskeltiin myös P:n kanssa että tekee välillä itsellekkin ihan hyvää jättää ne reenaukset ja keskittyä siihen nauttimiseen :) Kiitos H:lle ja P:lle seurasta, oli kivaa!

Ilman satulaa

Töiden jälkeen laiskotti siihen malliin, tää tallille päästessä huokaisin helpotuksesta - Eetu oli tarhassa eikä kilometrin päässä laitumella! Heppa vaan tarhasta pois ja syömään pihalle vähän vihreää. Harjailin enimmät pois, sillä mitä enemmän vaan harjasit niin sitä enemmän sitä pölyä, likaa ja hilsettä oli toisessa kohtaa. Suitset hepalle lärviin ja ratsastaja kyytiin keikkumaan.

Eetun selkä on ollut ristiselän kohdalta jumissa ja arka. Veikkaan että se on saattanut olla muualtakin hieman juntturassa, joten käveltiin pitkään aluksi. Tein kuten viimeksikin (valmennuksessa), että pohjetta läpi ja kontrolli haltuun jalan kanssa. Vähitellen hälköteltiin menemään pitkin uraa ja hevosen "vauhdissa", siten että ohjailin Eetua hieman eteen-alas ja pikkuhiljaa pikkasen enemmän toimintaa takasiin. Kaikki tämä ihan vaan pitkällä ohjalla ja rauhallisesti (kuskin keikkuessa siinä rauhallisessakin ravissa ;p).

Laukannosto oli jostain syystä nyt ihan hakusessa. Eetu kyllä tarjoili kaikkea muuta niin väistöistä kuin ravin eri "muodoista".. Okei, ehkä olisi pitänyt vakavoitua, mutta olihan se vähän koomista. Ensimmäinen laukka aika leppoisasti ilman mitään ylimääräisiä juttuja - pitkällä ohjalla ja ihan hyvällä tahdilla eteenpäin. Eetun kokoisella hevosella menee aikaa kyllä lämmetä, ja sen huomasi toiseen suuntaan aika hyvin. Eetu oli vähän jäykän oloinen ja pari ekaa kulmaa oli aika rautalangasta väännettyä, että rautakanki edes pääsi kulmasta läpi. Vähitellen se siitä sitten vertyi ja tehtiinkin molempiin suuntiin isoja ympyröitä ravissa ja laukassa, sekä hieman pienemmät ympyrät ja pysähdykset käynnin kautta.

Loppuun vähän reippaampaa ravia ja ympyröitä, sekä piiitkät käynnit. Seurailtiin upean länkkäritamman juoksutusta. Jokaiseen käskyyn tuli reaktio ja kaikki kenkkuilu ja vänkäily oli jossain ihan muualla. Kun käskettiin reippaasti eteen niin tämä tamma tarjosi esim. laukassakin kunnon spurtin eteenpäin ja se siitä - ei pukkeja tai muuta hypähtelyä. Eetun kanssa katseltiin menoa siihen malliin, että jotain olisi opeteltavana vielä itselläkin!

Kouluvalmennus ja hieno Eetu!

Aika pähee, eikö?

Eilen käytiin Marin kanssa vähän heppailemassa. Ensimmäinen pysäkki oli Marin hevosen ratsastus ja hoitaminen. Pömppö on oikeastaan Marin kokonaan kouluttama iso ja hauskan värinen tamma Puolasta. Se on hieman vanhanaikainen kouluhevonen rakenteeltaa (ts. raskaampi yms), mutta pirun makea kun hevonen ei muistuta silakkaa ;)

Mari ratsasti Pömpön ja vähitellen parin mutkan jälkeen siirryttiin Eetun tallille. Meillähän oli Eetun omistajan Sarrin kanssa sovittuna, että tulee hieman neuvomaan ja pistämään koville hepan kanssa.

Alkuun käveltiin ihan pitkillä ohjilla, ja vähitellen lähettiin hakemaan pohjetta läpi. Hevosen piti reagoida ainoastaan siihen pohjeapuun ja kääntymään terävästi. Eetu on tunnetusti aika jäykkis ja tosiaan iso hevonen, joten se on aina alkuun melko tuskaista.Vähitellen se siitä sitten kääntyilee helpommin ja helpommin, joten tehtiin samaa ravissa ja laukassa - isoja ympyröitä ja loivaa kaarta.

Seuraava operaatio olikin saada Eetu asettumaan pohkeesta. Tavoitteena oli käyttää mahdollisimman vähän kättä ja paljon pohjetta. Allekirjoittanut myöntää, ettei todellakaan ollut helppoa! Kun vihdoin sait hevosen myötäämään ja asettumaan se oli pari askelta ja koko homma uusiksi. Lisäksi koko tekemistä ei helpota, että Eetulla on omia jujuja, kuten vaikka kuolaimeen pureminen ja jutuista livistäminen (huijaa kovasti ainakin ämatööriratsastajaa muka kulkemalla oikein..).

Seuraavana olikin väistöjä. Ensin käynnissä. Eetulla on tässäkin sellaisia omia juttuja, joten näinkin yksinkertaiset asiat joutuu ottamaan ihan tosissaan. Eetun mielestä voi mm. kulkea pää tuhannella mutkalla/kallistaa päätä, kävellä vain vähän vinossa tai mennä kovaa että tila loppuu. Ei siinä, pari hyvää pätkää ja seuraavat tehtiin ravissa ja laukassa. Niissä meinaa olla samat ongelmat, eli vinkura hevonen ja kova vauhti. Itsellä ei vielä kehonhallinta ja voima riitä pidättämään riittävästi pelkällä istunnalla.

Sarri kärsivällisesti ohjaa kahta toheloa!

Halusin kokeilla pitkästä aikaa vähän koota hevosta ja tehtiin pääty-ympyrällä ravissa ja laukassa kokoamisia. Tässäkin pitäisi itse osata istua enemmän, sillä hevonen osaa kyllä - mutta ei tasan tarkkaan anna mitään ilmaiseksi! Se on mielestäni kiva piirre Eetussa, oppii oikeasti ratsastamaan kun tietää ettei sieltä tule automaattisesti mitään. Jos johonkin olen tyytyväinen niin pariin ravipätkään. Sarri hieman avitti, että saatiin takaosaan hieman aktiivisuutta. Laukassa tuli ihan kivaa suoritusta, rauhallista menoa; kunnes Eetua alko vituttaa ja vauhti vähän kasvoi..

En muista koska se ois ollu noin ryhdikäs mulla!

"Nyt perkele menee huuruun" t. Eetu

Loppuun tehtiin vähän kokoomisten vastapainoksi keskiravia ja haettiin sinne takaosaan vähän liikettä. Pari ekaa suoritusta jaksoin istua, tosin vauhti ja askel ei vielä pidentynyt kamalasti niin pystyi ja kykeni istumaan. Loput suoritukset sitten meni keventäessä. Oli aika aktiivinen, verrattuna omatoimisiin kokeiluihin ;)

Kyllä sai hyvillä mielin kiittää!

Tälläistä eilen, seuraavalla omatoimisella kerralla sitten kokeilemaan oppimaansa ja ehkä löytämään taas uusia puolia hevosesta ja itsestä (loppuraveissa vatsalihakset vähän kiukutteli ja pohje meinasi krampata, eli tuli tehtyä ihan hyvin hommia).

Aloittamisen suunnaton vaikeus

Ajatus lähteä työstämään blogia, tai oikeaastaan vaan ihan "julkista päiväkirjaa", oli taas niin nopeasti tehty päätös ettei mitään rajaa. Oksat pois alta, tästä se nyt lähtee.. Ehkä?

Päätavoitteena on saada kirjoitettua vuokrahevosen kanssa toilailuista, jotta pysyisi itsekkin kartalle mitä tehtii ja milloin - tai pahimmassa tapauksessa mitä ostin ja milloin (whoops!). Satunnaiset lifestyle-päivityksetkin saattavat joukkoon eksyä.

Pakko myöntää ettei allekirjoittaneella ole mitään hajua, miten hommat loppupeleissä luistaa ja muistaako tänne edes kirjoittaa, mutta kokeilemallahan se selviää!