Kuluneen viikon reenit

Tuppaa jäämään vähän vähemmälle kirjoittelu, mutta tässä meidän kuulumisia kuluneelta viikolta:

Maanantai 11.11. & tiistai 12.11.

Kentällä paljon pohkeenväistöjä heti kävelyjen jälkeen. Pidemmällä ohjalla ja ainoastaan vaan hain sitä että Eetu liikkuu sivulle alkuun pohkee
sta (ei tarvinut alkuun edes väistää oikeaoppisesti, kuhan siirtyi haluttuu suuntaan). Vähitellen keräilin ohjia ja aloin pyytämään parempaa väistöä. Oli näin alkuun vähän hankalaa, mutta vähitellen kulki paremmin.

Eetulla (ja itsellä) on tapana kulkea vähän hassuissa asennoissa, pääasiassa s-mutkalla. Itse istun ihan vinossa, usein myös vähän s-mutkalla. Tähän olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä vinouden huomaa hyvin väistön laadukkuudessa.

Käyntiväistöjen jälkeen ravailin ja laukkailin pitkällä ohjalla ja keskityin omaan asentoon - ravissa että kevennän enemmän ylöspäin kuin eteen (huomaatte kuvissa varmaan mitä tarkoitan ;D) ja että jalka pysyy paikallaan. Laukan suhteen sen että istun perseelläni, hartiat takana, kädet hiljaa ja olkapäät rennosti taaksepäin.

kuva syyskuun lopusta

kuva huhtikuulta

Lopuksi treenailtiin vielä väistöjä ravissa paremmaksi ja muutamia laukannostoja (Eetu tarjoaa välillä pelkkää väistöä, ellei ole todella tarkkana ja hyvin valmistellut..). Muuutamia kolmikaarisia ja loivia uria, sekä sik-sak väistöjä, jotta hevonen varmasti kuuntelee eikä arvaa tehtäviä. Eetu oli hyvin tuntuinen ja todella kevyt edestä (no, syy ehkä pelhamin). Tuli pari kertaa hymyiltyä noina päivinä!

Keskiviikko 13.11.

Kävin jo aamupäivällä. Eetu oli liikkunut sekä maanantaina että tiistaina tosi kivasti, joten päätin jättää pelhamin nyt ainakin hetkeksi vähemmälle. Pistin tarkoituksella suuhun kolmipalan, koska haluan mielummin palata sen käyttöön näin arkena. Pelham on ollut itselle ehkä sellainen turvakuolain, sillä siinä on sopivasti jarrua, Eetu on todella herkkä sen kanssa eikä nypi päätä tai oikeastaan pure kuolaimeen ollenkaan. Lisäksi pelham on osittain rauhoittanut ainakin allekirjoittaneen kättä paljon tasaisemmaksi ja paremmaksi.

Noh, aloiteltiin samalla tavalla käynnissä alkuun väistöjä. Tallikaveri Jenni on ollu hyvä "kotivalmentaja", sillä käski keskittymään aina kausittain johonkin - ja kehitystä on havaittavissa. Heti alusta lähtien väistöt oli parempia, ei mitään söhläyksiä vaan ihan väistöiksi kutsuttavia liikkeitä. Verkkailin ravissa samaan tapaan kuin edellisinä päivinä, eli pitkällä ohjalla ja antaen hevosen liikkua reippaasti eteenpäin.

Laukassa sama, mutta otin mukaan myös pitkillä sivuilla hieman reippaampaa laukkaa ja istunnalla sitten hidastaen lyhyelle sivulle. Tämän jälkeen taas väistöt ravissa läpi, tuli pari tosi hyvää ja saatiin Jenniltäkin kehuja.

Kuolainmuutoksesta sen verran, että Eetu oli hieman vahvempi kädelle, mutta ei varsinaisesti roikkunut tai lähtenyt painamaan sitä vasten. Se oli hieman hitaampi vastaamaan joihinkin pidätteisiin. Tavallaan olen ihan huojentunut, että se oli niinkin hyvä. Eetulla on ollut vähän paha tapa purra kuolaimeen ja välillä se kusettaa vaan lähtemällä laukassa tai ravissa, kun tietää etten saa sitä hetkessä kiinni.

Tehtiin myös laukanvaihtoja, joista tuli ihan hyviä. Tässäkin Jenni osasi hyvin neuvoa itseopiskellutta, että kannattaa laskea 1-2-3 siihen vaihtohetkeen. Siitä tulee paljon täsmällisempi ja helpommin ajoitettavissa. Toimi, sillä viimeinen vaihto kyseisellä tekniikalla oli kuulemma tosi hyvä, vaikka se selkään tuntuikin kauheen isolta ;)

Torstai 14.11.

Ajattelin mielenvirkistykseksi lähteä taluttamaan Eetua vanhankylänniemeen. Meillä oli seurana paras kaverini Ana sekä hänen upea venäjältä tuotu sekarotuinen laatupiski Kloppa.

Käveltiin reilu 5km pitkä reitti, jonka voi tsekkaa alla olevasta kuvasta.

Kloppa hiekkakuopalla heinäkuussa

kuvasta kiitos Google Maps
ja ihan ite piirsin reitin!! :D

Eetulla oli vähän jännää välillä, mutta pääasiallisesti se oli tosi rauhallinen ja tyytyväinen. Nähtiin lenkillä myös lampaita, joista Eetu innostu aika paljon, ja pällisteltiin niitä jonkin aikaa. Myös meidän hurja laatuhurtta sanoi niinsanotusti kovan sanan, kun koko lauma sattui liikkumaan.

Heppa oli kovin tyytyväisen oloinen liikutukseensa, eikä meillä kaksijalkaisillakaan mitään valittamista ollut. Päästiin tallille sopivasti ennen kuin alkoi kunnolla pimenemään ja saatiin hevonenkin hoidettua ennen pahinta pimeää, ei paha ei.