| Aika pähee, eikö? |
Mari ratsasti Pömpön ja vähitellen parin mutkan jälkeen siirryttiin Eetun tallille. Meillähän oli Eetun omistajan Sarrin kanssa sovittuna, että tulee hieman neuvomaan ja pistämään koville hepan kanssa.
Alkuun käveltiin ihan pitkillä ohjilla, ja vähitellen lähettiin hakemaan pohjetta läpi. Hevosen piti reagoida ainoastaan siihen pohjeapuun ja kääntymään terävästi. Eetu on tunnetusti aika jäykkis ja tosiaan iso hevonen, joten se on aina alkuun melko tuskaista.Vähitellen se siitä sitten kääntyilee helpommin ja helpommin, joten tehtiin samaa ravissa ja laukassa - isoja ympyröitä ja loivaa kaarta.
Seuraava operaatio olikin saada Eetu asettumaan pohkeesta. Tavoitteena oli käyttää mahdollisimman vähän kättä ja paljon pohjetta. Allekirjoittanut myöntää, ettei todellakaan ollut helppoa! Kun vihdoin sait hevosen myötäämään ja asettumaan se oli pari askelta ja koko homma uusiksi. Lisäksi koko tekemistä ei helpota, että Eetulla on omia jujuja, kuten vaikka kuolaimeen pureminen ja jutuista livistäminen (huijaa kovasti ainakin ämatööriratsastajaa muka kulkemalla oikein..).
Seuraavana olikin väistöjä. Ensin käynnissä. Eetulla on tässäkin sellaisia omia juttuja, joten näinkin yksinkertaiset asiat joutuu ottamaan ihan tosissaan. Eetun mielestä voi mm. kulkea pää tuhannella mutkalla/kallistaa päätä, kävellä vain vähän vinossa tai mennä kovaa että tila loppuu. Ei siinä, pari hyvää pätkää ja seuraavat tehtiin ravissa ja laukassa. Niissä meinaa olla samat ongelmat, eli vinkura hevonen ja kova vauhti. Itsellä ei vielä kehonhallinta ja voima riitä pidättämään riittävästi pelkällä istunnalla.
| Sarri kärsivällisesti ohjaa kahta toheloa! |
| En muista koska se ois ollu noin ryhdikäs mulla! |
| "Nyt perkele menee huuruun" t. Eetu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti