Ukkosta, vesisadetta ja vauhdin hurmaa!

Sunnuntaina oli tarkoituksena tehdä vähän kouluvääntöä (väistöt, kokoomiset, siirtymiset ja ylipäätään että heppa polkee takaa aktiivisesti).

Aloiteltiin taas pitkällä ohjalla kääntymiset. Pohkeet läpi ja hevonen istunnalle, ei kädelle tai muuten vinksalleen. Ravissa Eetu alkoi painamaan vasemmassa kierroksessa sisälapaa sisään ja sisäpohje ei mennyt läpi enää ollenkaan. Eetu suorastaan kaatui sisäänpäin (lähestulkoon kirjaimellisesti). Hetken tappelu ja asia vähän korjaantuikin, vaikkei todellakaan kokonaan. Laukassa sama ongelma vasempaan, oikeassa ei mtn ihmeellistä. Pieni masennus alkoi vajota ylle, kun yksinkertaisesti mikään ei tuntunut auttavan ja omat taidot loppumaan. Taustalla jyrisi ukkonen aika uhkaavasti, tosin Eetu ei pahemmin siitä välittänyt, tuskin edes huomasi sitä mahtipontista jyrinää!

"moi, anna lisää namia!"

Noh, päädyttiin sitten Pauliinan kanssa lähteä revittelemään radalla. Pauliinan hevonen Hasse on tullut tallille kevään lopussa/kesän alussa ja Hasse on ollut Eetun kanssa laitumella periaatteessa koko kesän. Hasse on sellainen pieni, kimo hevonen (no pieni ja pieni, Eetu on ite vaan iso). Lähdettiin sitten vaan radalle spontaanisti ja toivottiin parasta. Ruunat tulivat hyvin toimeen keskenään ja vierekkäin ravailu esimerkiksi ei tuottanut mitään ongelmaa tai isompia kiihdytyskilpailuja. Kerran sydämen tykytyksiä aiheutti pellolta juossut pupu, mutta Eetukin pääasiassa vaan innostui... Annoin Eetun liikkua aika vapaasti pään osalta, ja luotinkin siihen niin paljon, että ohjat roikkuivat ihan löysinä/kevyellä tuntumalla. Eetvartti tajusi käyttää tilaisuutta myös hyödykseen ja venyttelikin mukavasti reippaassa ravissa päätä alaspäin! Tässä vaiheessa satoi jo ihan sellaista kevyttä vesisadetta. Lisäksi se kuunteli aika hyvin istuntaa, joka tuli todella positiivisena yllätyksenä.

Eetu ja namien maistelutuokio

Ekassa laukassa vähän ehkä jarruttelin. Sarri (omistaja) oli kyllä käynyt kokeilemassa aikasemmin, että tuleeko se spurtin jälkeen takaisin, mutta silti halusin itse myös varmistua niistä jarruista.. Mentiin Eetun kanssa edeltä ja Pauliina ja Hasse tulivat perästä. Rapa kuulemma roiskui, joten jättäytyivät suosiolla taaksepäin. Eetu ei millään meinannut uskoa että P&H tulevat perästä ja se kyttäsi ja kuikuili taakse kokoajan - ihme että ei vahingossa vaikka kääntynyt siinä ympäri Hassea vastaan. Eetu ihan nätisti kuunteli pidätteitä ja pohkeita, joten luottavaisin mielin lähdettiin toiseen suoritukseen.

Toisessa spurtissa uskalsin jo vähän päästellä, vaikka ei kyllä täysiä mentykkään. Eetu laukkasi kurveihin tosi kivasti vastalaukassa, kun ei malttanut vauhdiltaan keskittyä epämääräiseen vaihto yritykseen. Onneks toi on ketterä kun rautakanki ja pystyssä selvittiin ihan helposti - vähän erillainen "vastalaukkatreeni". Oltiin Pauliinan kanssa samaa mieltä, että ne kaksi kierrosta riittää hyvin ja ravailtiinkin sitten kerran palauttavana radan ympäri. Eetu oli tosi rento ja samalla eteenpäin pyrkiväinen ihan omasta tahdostaan. Kovasti pärski ja nautti viilenevästä illasta ilman kärpäsiä ja muita ötököitä. Samalla sade lakkasi ja käveltiin vielä radan ympäri. Vähän meinasi tulla Eetulla kiire kotiin, kun ruoka-aikakin alkoi vähitellen olla käsillä ja radalle ilmestyi myös viereiseltä tallilta poneja, jotka Eetun mielestä ois pitäny saada kiinni ja käydä moikkaamassa...

Vähän harmittaa että se kouluvääntö ja kääntö jäi noinkin surkeaksi, mutta toisaalta heppa nautti nyt ihan täysin ja liikkui kuten pitikin - reippaasti ja takaa polkien (viitaten mm. loppuraviin!) sekä kaulaa yms venyttäen. Naureskeltiin myös P:n kanssa että tekee välillä itsellekkin ihan hyvää jättää ne reenaukset ja keskittyä siihen nauttimiseen :) Kiitos H:lle ja P:lle seurasta, oli kivaa!